i'd wipe away all of your tears.

mä tein sen taas. itken silmät turvoksiin... nyt se johtuu ficist. en oo lukenu invisible connectionii pitkiin, pitkiin aikoihin. luin sen taas ja ei, mä en oo vielkään immuuni sille. itken niin paljo et must tuntuu et oisin ite tuol loppukohtaukses ... oikeeesti vittu kelatkaa miten paljon itken sit ku joku läheinen kuolee...

mä tiedän ettei oo enää pitkää aikaa seuraaviin hautajaisiin, joissa mun täytyy olla mukana. must vaan tuntuu et niissä en pysty oleen, vaan jossain vaihees sanon "anteeks" ja lähen pois. oon ollu vittu yksis hautajaisis ja itkin niiski niin vitun paljon että seuraavan päivän olin aivan kuollu. ja vaik vaari ei ollu mulle mitenkää sillee kauheen läheine ... tai oli, mut ei tavattu usein. en mä tuntenu sitä sillee ... 

mut sit ku joku muu vanha mein suvust lähtee ... ei, mä en sais ajatella tälläst. tiedän etten kestäs sillon.

kiva ruttaa tätä tyynyy ... tää tuoksuu isältä. mitäs sit ku mun vanhemmat kuolee ... mä jään yksin? no joo, on mul siskot... mut ei ne oo mulle läheskää nii läheisiä ku esim jotkut kaverit.

mitä mä teen sit ku kaikki tärkeet ihmiset mun elämästä kuolee?

no, sitten mäkin oon varmaan nähny tarpeeks.

sori mitä itkemist mut paha olo.