Heippati hei taas kaikille! Whe, mun pariviikkonen TH-lakkoni edistyy hyvin, vähän päälle viikko sen loppumiseen ja öh, kolme kertaa VAHINGOSSA kuultu pätkä biisistä. Siis oikeesti vahingossa.

Njoo. Tän lakon myötä mä ymmärrän, etten mä pärjää ilman pitkään. Vierotusoireet on karseet, ja lievitän niitä muuttumalla pikku hiljaa vampyyriksi lukien Houkutusta ja Uusikuuta. Revin eilen ruven auki ja imin kaiken veren mikä irti lähti. Nätit arvet jää. Luoja, koko ajan käsi hiirellä toivoen että saisi klikata auki jonkun ihanan biisin.

12.9 ... Oon menos äitipuolelle. Ja mun lakko loppuu. Ja. Vuosi. Siis vuosi, oikeesti. Mua itkettää ku ajattelen miten paljon se on.

12.9.08 noin klo 21:45 mä voin ajatella, että vuosi sitten mä seisoin kiljuen hysteerisenä Hartwall Arenalla. Ja kenet mä näin? No. Mäpä voisin tehdä kunnon EL 07-ihkutusmerkinnän tästä. Aloitetaanpa, jos et kestä ihkuttelua niin lopeta heti lukeminen. Alotan siitä, ku heräsin aamulla. Kirjotan täst tarinamuotosen kertomuksen minämuodossa, katotaa onnistuuko ilman parkumista. Ulkomuistista tietty vedän ja on puhekielel ja tällee. Yritän parhaani.

--
Mä heräsin 06:45 sinä aamuna herätyskellon sointiin ja nousin istumaan väsyneenä. Vilkaisin kännykästä päivämäärän ja silmät levähti kokonaan auki. Oli 12.9, päivä, jolloin mä saisin nähdä rakastamani bändin oikeesti. Mä menin heti ihan shokkiin ja ylipirtee olo pamahti päälle. Nousin pystyyn, puin, harjasin ihkut haalistuneen punaset hiukseni ja vedin ripsarit silmiin. Pakkasin laukun, tein varmaan vähän läksyjä ja sitte 07:45 mä loikkasin kirkkaanpunasen pyöräni selkään ja lähdin kohti kilometrin päässä sijaitsevaa Ruukin koulua.

07:55 mä kurvasin pyöräparkille, tönäsin pyörän telineesee paikallee ja kipitin sinne, missä muut oli - 5B'n tytöt. Hymy nous mun kasvoille ku näin Oonan ja Jossun. Vedin ne sivummalle.
"Arvatkaa mitä?" kysyin niiltä.
"No?" tuli kuin yhdestä suusta.
"Mä nään ne tänään." Hillitön ihkutuskohtaus pääs ulos ja aloin selittää. En ollu ihan varma pärjäisinkö koko päivän hengissä.

Koulupäivä sujui TOSI huonosti, koska viimiset 2 x kässää ja yks liikkatunti oli ihan kidutusta. Sitte kahdelta ku pääsin vapaaks siit paikast, juoksin pyöräl ja kaahasin kotiin minkä pystyin. Nyt piti toimia vaikka Anne (äitipuoli) tuliski vast joskus viidelt hakee niil.

Koton pakkasin laukun, puin sen ihanan hameen, kauluspaidan, kravatin ja sukkikset päälleni, kiinnitin laukkuuni kuvan hakaneuloil ja etin pääkalloballerinani. Hiuslakka, kajali ja ripsariki meni laukkuun. Nyt oli kärsimätöntä odotusta kaks ja puol tuntia. Päätin kuluttaa sen ajan koneella.

Olin oikeesti ihan hysteerinen siin kohtaa, ku puhuin meses kavereil ja hehkutin. Sit lopult lähin mesest ja koneelt, ko Anne tuli hakee. Lensin autoon ja nopeesti.

Siel, Järvenpääs, ehkä noin 17:20 olin iha hullu. Hiukset täytee lakkaa, silmiin kajalit, käsiin pinkit hanskani, ah. Sit olin iha hullu ja iskä ja Anne vaa valokuvas mua ja poikii (velipuolet).

Lopulta oli aika lähtee vähä vaille kuus. Olin IHAN HIRVEEN hysteerine ku me käveltiin junalle. Äiti ja Teijo (isäpuoli) tuli sit junalle ku me oltii jo asemal. Koko sen piinaavan pitkän matkan selitin sekavia ja tuijotin ikkunasta hulluna.

Se tapahtu niin nopeesti. Me hidastettiin ja se naisääni sano "Pasila, Böle" ja mä sekosin iha hulluks. Aloin hysterisoida jo matkal ku käveltii Arenalle <3 Vittu se tunne oli jotain niin ihanaa.

Jonoteltiin siel sit ehk vartti ovil, sisäl lähin pojat peräs juoksee sinne permannol mut sielki jumitettii jonoon. Siin sit hengattii ja ku päästii portaisii ni jumalauta me juostiin ihan karseel vauhdil. Olin kaatuu koko ajan siel, mut kohta - se näky. Lava.

Mä astelin sinne kaikkien niiden ihmisten keskelle ja purin huultani innoissani, ko nyt se oli tässä. Hartwall. Tätä mä olin koko kesän odottanu. Me lähettii ettii paikkaa ja mentii eka kattelee sitä lämppää, siihe yhelle lavalle. Siin tuli ahdast, ja että mua nyt vituttaa sit jälkeenpäin et me lähettiin pois siitä. Käveltiin siis sen sillan ali sinne toisel puolel, sit jostai kuulu "Juuliiii!!11" ja käännyin kattoo. Ninahan se siel, kipitettii sen luo ja näin.

Hölistii Ninan ja Soilen kaa siinä koko konsertti, artistit oli mahtavia, nimmarit saatii helposti ku oltiin siin sen turva-aidan vieres. Puhuttii julkkisten kaa, halasinki Janne Katajaa ja Anna Abreuta hihii. Mut sit siin oli se turvapappa, kiusattii sitä.
"Hei kävisitsä hakee Bill Kaulitzin käymää täs, ihan nopeesti vaa, viis minsaa, jooko oot paras saat keksin?"
"MILLON TOKIO HOTEL TULEEEEE"
No yhyy se ei tuonu Billii angst ja sit se oli vaa et "aikanaan". Uah, raivostutti. Me oltiin koko konsertin ajan sillee, et koko TH oli huijausta. Ihan varmoja. Tean Tytöt tykkään aikana laulettii vähä omii täysil..
"NINA TYKKÄÄ TOMISTA JA TOM TYKKÄÄ POJISTA VAIK HOMOT VÄLIL ESITTÄÄ ET EI NIIT MUKA KIINNOSTA" ... Heee.

Sit, ku kysyttii taas et millo pojat tulee ja saatii vastaus "ihan kohta" ni me katottii toisiimme ja hihiteltii hullun ja sekoiltii. Yhes vaihees ne juontajat vaa jtn
"Onks viel joku bändi mitä te odotatte?"
No yleisö huus "TOKIO HOTEL"
"Ai mikä?"
"TOOOOKIIIIIOOOO HOOOOTEEEEEL"
"Ai kotiin pitäs päästä..."
Naurettii siel. Ne lupaili et pojat tulee ihan kohta, sit esiinty kai viel Leningrad Cowboys ja sit yhteisbiisi Viidestoista yö. Joku mun lähel kai kiljas "MÄ NÄIN BILLIN" ku Lenkkarit esiinty, ja kaikki sekos. Aloin sit tuijottaa aika paljo sinne backstagekäytävän ovelle. Mul ei ollu varaa kääntää katsetta enää hetkekskää. Me oltiin kyl vielki sitä mieltä et koko juttu oli huijausta.

Sit, Viidennentoista yön aikana tapahtu jotain, mitä me ei osattu todellakaan odottaa. Mä satuin vilkaseen johki sivulle nopeesti, ja kun katoin ovelle, mä menin ihan jäähän. Kuka arvaa, kenet mä näin?

Luoja, mä muistan sen niiiin elävästi. Katoin sinne ehkä sekunnin ajan silmät pyöreinä, ihan hiljaa. Se oli niin sanoinkuvailemattoman upeeta. Bill Kaulitz katto ___mua silmiin. Ehkä murto-osasekunnin mut silti. Tästä mun ongelmat kattoo julisteit silmiin nykyään.

Sen asento oli jotain ... Aaaah. Oisin voinu sulaa siihen paikkaan, se oli niin makeeta. Mut, mä olin siis ihan jäässä, enkä voinu muuta ku huutaa kurkku suorana. Kiljuin niin kovaa ku kurkusta lähti. Se jätkä virnisti ja katos. Huusin edellee ku syötävä.

Viidestoista yö oli ihan loppumetreillä, ja sit ne tuli. Neljä yliluonnollisen upeaa posliininukkemaista ihmistä. Se tunnelma siel oli aivan upee. Melkein kaikki huus ihan täysillä, kun juontajat selitti jotain et tää viiminen bändi on ollu EL ROCK-rannekkeiden myynnin keulakuvana ja tulee Saksasta... Kukaan ei arvaillu mitään. Kun ne selitti, samaan aikaan Tokio Hotel käveli mun ohitseni. Lopult ne juontajat huus ihan täysil Tokio Hotel, ja kaikki oli ihan hulluna. Mä sekosin kokonaan. Huusin koko ajan niin kovaa ku voin.

Juoksin koko ajan siel ympäriinsä, ja että mua vitutti pään perukoilla ettei jääty sinne mis eka oltiin, koska ne oli just siinä. No siin vieres. Mut, joo. Se oli upeinta ikinä. En pysty kuvailemaan.

Kun ne lopetti, juoksin henkihieveris yrittään saada nallei yms mut ei onnistanu. Siin aidal kiljuin täysil niiden nimii ilman tulosta, Tom anto nimmarin just sille mun entisel paikal oleval.

Sit, vartin pääst me käveltii junalle. Olin alkanu itkee jo biisin aikana ja hengitin mun kyltin läpi, ku olin ihan hysteerine. Itkin koko matkan junalle ja junas vaa tuijotin ikkunast, kyyneleet valu poskilla ja mieles ei ollu mitään.

Koko matkan kotiin olin ihan hiljaa ja en tehny mitään muuta ku itkin. Koton sit pesin meikit ja näi. Sängys mun olo oli aika... Outo.

Olin väsyny, itkin vieläki ja tuijotin seinälle. Viiminen asia, mitä mä muistan tehneeni sinä päivänä... Mä vaan sanoin "Danke" ja suljin silmäni.

--

Eli, tässä mun elämäni tähän asti ihanin päivä tiivistelmänä. Kiitos kaunis, jos joku jakso lukee. Sit viel jotai ...

Omistan tän merkinnän Ninalle, Soilelle, mun velipuolille, äidille, isälle, Teijolle ja Annelle, sekä tottakai kaikille muille faneille meidän lisäks siel - ja Tokio Hotelille. Se oli upee päivä, kiitos siitä.

Sit viel kuva, ennen konserttii. Oon aika ... kaunis. Noi on mun velipuolet.

~Click~

Mut, joo, tässä tää. Kauniita unia~

~ Juuli